maanantai 25. helmikuuta 2013

¡Hola!

Tässä on nyt muutaman päivän opeteltu yhtä sun toista. Esim. miten noilla busseilla matkustetaan, koska se ei todellakaan oo helppoo, jos ei tiedä näistä alueista mitään. Toissapäivänä päätin ihan vaan kävellä, kun en tiennyt meneekö kaikki bussit sinne minne halusin. Eikä ollut hajuakaan mitä kyytiin noustessa olisi pitänyt sanoa... :D Eilen sunnuntaina pysyttelinkin sitten koko päivän kotona (lauantaina juhlittiin kera perulaisten ja ranskalaisten), mutta tänään sitten kyselin mun buddylta, joka on vähän kuin tutor suomessa, miten pitää toimia. Mulle myös selvisi tuleva koulureitti, koska käytiin koululla tutustumassa paikkoihin ja kv-toimistossa hoitamassa asioita. Kohta pitäisi vielä jaksaa tutkia niitä kurssiluetteloita.

Tosiaan meidän koulu sijaitsee La Molinassa, kun me taas asutaan Mirafloresissa. Molemmat on Liman kaupunginosia, mutta julkisilla (lue: pikkubusseilla) matkaan menee suunnilleen tunti liikenteestä riippuen. Kaksi bussia kotoonta koululle maksaa noin 1,50-2,50 solia eli alle euron. Ollaan kyllä vähän mietitty taksiakin, koska täältä on monta menossa samaan kouluun ja taksienkin hinnat ovat superhalpoja. Ja ne on nopeampia.

Tässä pari salakuvaa bussin sisältä tältä illalta:



Näiden kuvien jälkeen kotimatka muuttui erittäin kiinnostavaksi, kun buddyn isä soitti ja pyysi häntä jäämään bussista aikaisemmalla pysäkillä kuin meillä oli tarkoitus. Matkassa tosiaan oli mun lisäksi neljä ranskalaista vaihtaria ja kukaan meistä ei tiennyt sitä pysäkkiä. Tai mitään muutakaan sen puoleen. Alban (=buddyn) isä ilmoitti sitten että voi heittää meidät kaikki kotiin. Me vaan ei todellakaan asuta samassa talossa vaan ihan eri puolilla Mirafloresia. En osaa sanoa kuinka pitkiä välimatkat ovat, mutta tuossa liikenteessä aikaa kului reilusti. Eikä se vielä riittänyt että meitä oli autossa me kuusi ja kuski vaan myös koko muu perhe oli mukana: äiti sekä sisko perheineen. Siellä sitä pohdittiin kaikki yhdessä missä hitossa ollaan kun välillä oltiin kaikki ihan pihalla. Myös nämä paikalliset. Jossain vaiheessa onneksi tunnistin läheisen kaupan ja päästiin takaisin kartalle ja vihdoin kotiin.

Kirjoittelen joku päivä postauksen tästä kämpästä, kunhan kaikki tavarat saadaan paikoilleen ja kämppiskin perille. Nyt väsyttää niin pirusti että seuraavien kuvien myötä ei muuta kuin Buenas Nochesta vaan!


Universidad San Ignacio de Loyola - Campus 1


Parque Kennedy

x Karoliina

perjantai 22. helmikuuta 2013

Ensimmäinen erittäin epätodellinen päivä

No niin perillä ollaan! Paikkana tosiaan Lima, Peru ja syynä vaihto-opiskelu. Täällä olisi tarkotus viettää seuraavat 5kk. Tässä blogissa ajattelin kertoilla kuulumisia ja mitä kaikkea vastaan tulee. Jo näin ekan päivän perusteella voin kertoa, että sitä kerrottavaa varmasti riittää! Kameran oon myös rahdannut mukaan, joten kuvia ihan varmasti tulee esille, tosin tää eka postaus taitaa vielä jäädä vähän vajaaksi siltä osin.


Tästä se alkoi. Torstai 21.2.2013 ja paikkana Helsinki-Vantaa. Madridin kautta Limaan, matka-aika noin 24h. Oujee. Olin niin valmistautunu johonki surkeisiin lentoihin ja matkalaukun matkalle jäämiseen, että ihan yllätyin miten hyvin kaikki loppujen lopuks menikin. Finnairin puoltyhjällä lennolla sain koko penkkirivin käyttööni, minkä sitte myös hyödynsin levittämällä kaikki kamat (ja itteni) kokonaan kaikille kolmelle penkille. Läppäri nätisti siihen keskimmäisen pöydälle ja sarjat pyörimään! Huvittavaa muuten oli se ettei sillä (huom. Finnairin!) lennolla ollu yhtäkää suomalaista lentoemäntää tai stuerttia. Mut kyl ne komeet espanjalaisetki kelpas vallan mainiosti... ;)


Madridissa piti sitte venailla about 4h, mistä suurimman osan istuin lattialla pistorasian vieressä. Seuraavaan koneeseen päästessäni ymmärsin miks ne lennot oli maksanu niin paljon. Se ei tosiaan ollu mikää Ryanairin halpislento! 12 tunnin istumisen (lue: kääntyilemisen ja vääntyilemisen, mukamas nukkumisen, hyvien ruokien ja muutaman leffan) jälkeen vihdoin perillä! No koneesta tietenki suunnillee viimisenä ulos jolloin immigrationii superrr pitkät jonot. Siitä laukun noutoo ja kyytiä kohti. Vaan eipä ollu kyytiä! Luulivat kämpillä että mun lento laskeutuu 7.00 PM. Eihän siinä muuta ku innokkaiden taksikuskien luokse ja osotetta kehiin. Tää mun kuski ei vaan ollu ikinä kuullukaan kyseisestä kadusta... "Map? Mapa?" Joo ei nyt tullu tota karttaa mukaan. Heh heh. Siinä se aikansa soitteli ja ilmeisesti jotain tietoja sai koska tuntia myöhemmin olin perillä oikeen portin edessä.

Nyt kello on vasta vähän yli neljä päivällä, mut koska mä oon nukkunu viime yönä jonku 3h niin ei aivot ihan pelaa. Kävin tossa päivällä mun Buddy usilin (ns. tutor) kanssa lounaalla ja se samalla esitteli vähän paikkoja. Mites noi bussit joista rahastaja aina hyppää vauhdista pihalle ja yrittää houkutella asiakkaita? Se myös huutelee seuraavien pysähdyspaikkojen nimet. Jep, ollaan etelä-amerikassa. Perus.

x Karoliina