Eräänä kauniina päivänä

Meinasin alottaa tän postauksen tyyliin "viime viikon perjantaina...", mutta en olekaan enää ihan varma mikä päivä se oli. Mä oon ollut Perussa nyt kolme viikkoa ja oon todellakin ollut ihan lomalla. Viikonpäivät oli Suomessakin usein aika hukassa, koska ei ollut mitään säännöllistä aikataulua (kuten koulua), mutta nyt mä en tiedä enää mitään. Brajan just eilen sanoi, etten mä oo pitkään aikaan ollut näin hyvällä tuulella, johon vastasin että tässä on ehtinyt rentoutua. En oo pohtinut koulua, opparia enkä töitä, ollut vaan. Brajanilla on neljänä päivänä viikossa koulua, jolloin mä oon tehnyt mitä huvittaa. Toisinaan oon makoillut patiolla auringossa ja toisinaan ollut sisällä, koska kuumuus. Tai siis helposti palava iho... :D

Viime viikolla (mikälie päivä olikaan) käytiin Mirafloresissa. Se on Liman ns. turistikohde, Lonely Planetin mukaan "Gringo zone". Useimmat turistit yöpyy siellä, koska siellä on kaikki lähellä: iltaelämä, shoppailu, kauniita puistoja, ranta... Me asutaan La Molinassa, mistä ajaa Mirafloresiin 30-60 minuutissa liikenteestä riippuen. Se ei siis todellakaan ole kaukana, mutta liikenne täällä on vaan niin sekopäistä.

Mä tykkään Mirafloresista muiden turistien tapaan, koska se on kaunis. Tossa kielekkeen päällä sijaitsee Larcomar ostoskeskus, missä viime reissulla käytiin monet kerrat leffassa ja syömässä. Oli ihan pakko päästä katsomaan, näyttääkö se edelleen samalta.

Tosta kauppakeskuksesta on kyllä aikamoiset näkymät, Tyyni valtamerihän se siinä! Istuskeltiin jonkun aikaa Starbucksin terassilla kylmien juomien kera.

Joka kesäiseen tyyliin mä ostin kahdet uudet aurinkolasit, mutta ne oli vaan about 10e kappale. Yhdet pääsi heti kuvaan, toiset on saman malliset mutta seepra kuviolla. En osannut päättää!

Lopulta iski nälkä, kun odoteltiin yhtä kaveria. Pardos on yksi mun lemppari ravintoloista täällä. Se on perulainen kanaravintola, mistä Brajan saa lemppari kana-annoksensa ja minä voin valita monista kanasalaateista. Toi ton kertainen salaatti oli taivaallista: appelsiinimehulla marinoitua grillattua kanaa, tomaattia, maissia, avocadoa, tuorejuustoa... Hetkinen, onks se edes nimeltään tuorejuustoa vai käänsinkö sen vaan suoraan espanjasta? No whatever. Brajanin pikkuveli sen sijaan yllätti ja tilasi yllä näkyvän Anticuchos de corazon -annoksen. Vartaassa siis grillattua lehmän sydäntä.

Brajanilla on lopputentit menossa ja sunnuntaina päästään reissaamaan! Suuntana muun muassa Titicaca järvi Perun ja Bolivian rajalla, mistä on helppo jatkaa Bolivian puolelle. Nähdään!

xx Karoliina

Punta hermosa // Pilvinen biitsipäivä

Viikonloppuna oli Brajanin veljen synttärit jonka vuoksi lauantaina talo oli täynnä sukulaisia. Sunnuntaina sen sijaan paettiin rannalle. Tottakai meidän tuurilla juuri sunnuntai oli pilvinen päivä kun taas lauantai oli super aurinkoinen ja kuuma.

Brajan, sen sisko ja serkku sekä meidän pieni vahtikoira Charli. Aina kun joku meni lähellekään vettä Charli oli tarkkana vahtimassa. Tossakin silmä tarkkana, koska Brajanin veli ja toinen serkku (noita serkkuja on varmaan miljoona, koska setiä ja tätejä on aivan järjetön määrä!) oli uimassa. Muuten se makoili rauhassa tossa pyyhkeen päällä, missäs muuallakaan.

Lauantaina ei ollut kovin tuulista mutta silti saatiin välillä nähdä aika suuria aaltoja. Just pari päivää sitten luin jostain, että Peru on aika suosittu surffaajien keskuudessa, koska aaltoja löytyy kaikille aloittelijoista kokeneisiin. Ollaanhan me Tyynen valtameren laidalla. Hyviä surffausmestoja on muun muassa Limassa sekä maan pohjois osissa missä myös rannat on todella upeita. Sinne haluan vielä tämän kolmen kuukauden reissun aikana!

 Tilattiin perinteinen Lomo saltado hiukopalaksi. Se tuotiin mukavasti jalallisella tarjottimella, jotta se oli helppo syödä tossa meidän "hiekkasohvassa". Oli niiin hyvää. Pakko syödä joku päivä uusiksi.

Ei jaksettu olla kuin reilut pari tuntia, koska pilvet ei suostuneet siirtymään auringon edestä. Ensi kerralla etsitään kuulemma parempi ranta. Mulle tottakai kelpaa mikä tahansa, kuhan siellä paistaa aurinko!

Rannalla juoksentelun jälkeen eräs pieni hauva oli melkoisen rauhallinen matkakaveri. Paitsi heti jos joku nousee autosta ulos niin se sekoo ihan täysin. Vahtikoira mikä vahtikoira.

xx Karoliina

Off road

Vihdoinkin saatiin netti toimimaan myös yläkerrassa, joten ajattelin sen kunniaksi vihdoin päivittää tänne viime aikaisia tapahtumia.

Viikko sitten lauantaina pakattiin autot täyteen porukkaa ja ruokaa ja suunnattiin hiekkadyyneille. Päivän suunnitelma oli off road. Herätys kuudelta, aamupala jäi syömättä, neljä autoa täyteen ja mars matkaan. Pysähdyttiin matkan aikana monta kertaa: vessaan, ostamaan tuoretta mehua, ostamaan tuoretta leipää, ostamaan aurinkorasvaa ja limua...

Aurinko nousi ja päästiin vihdoin perille. Brajanin isä jakoi ohjeita ja sääntöjä kaikille, koska mukana oli myös ensikertalaisia niin kuskeina kuin kyydissäkin. Mua hirvitti jo tässä vaiheessa, vaikkei vielä oltu päästy edes liikkeelle. Renkaista piti tyhjentää ilmat aika minimiin ja sitten mentiin.

Mä olin koko ajan niin järkyttävän peloissani ettei mitään järkeä. Viime reissulla käytiin dyyneillä, mutta menopeli oli eri ja mä en oikeastaan tiennyt mitä tapahtui. Nyt mä olin ihan varma, että se auto kaatuu, pyörii ympäri tai muuten vaan kuollaan. En todellakaan saanut otettua mitään muuta kuvaa kun ton yläpuolella olevan rääpäleen. Kaikki muut tässä julkaistut kuvat on Brajanin tai sen perheen / sukulaisten ottamia. Ehkä mä uskallan sitten seuraavalla kerralla. :D

Mä vaihdoin takapenkille, koska en halunnut nähdä liian hyvin mihin ollaan menossa. Brajan perheineen on harrastanut tota monen monta vuotta, joten tottakai se tietää mitä pitää tehdä missä ja milloinkin. Niin mä yritin ajatella ja järkeistää asiaa itselleni etten olisi niin peloissani. Ei auttanut!

Vihdoin ja viimein ajettiin jonkun dyynin päälle minne pystytettiin ruokailukatos. Grilli, retkipöydät ja kaikki oli mukana. Paitsi patonki oli unohtunut. Poikien piti lähteä ostamaan leipää eli suunnata takaisin tielle. Minä ihan mielelläni jäin tonne laittelemaan kaikkea kuntoon, en todellakaan halunnut yhtään ylimääräistä hetkeä autossa. Grillattiin kunnon argentiinalaista lihaa, erilaisia makkaroita, täytettyjä herkkusieniä... Namm! Vihdoin sain itseni rauhottumaan ja yritin taas järkevästi ajatella ettei tossa oikeasti ole mitään pelättävää. Varsinkin kun näin poikien palaavan kauppareissultaan ihan ehjinä ja elossa.

Ruuan jälkeen pakattiin kamppeet autoihin ja jatkettiin matkaa. Kaikki järkevät ajatukset katosi sekunnin sadasosassa mun päästä ja taas mä olin paniikissa. Kaikkien autojen oli tarkoitus mennä samaa reittiä eli seurata Brajanin isää. Me oltiin viimeisenä jonossa, katsomassa että kaikki sujuu hyvin. Tottakai Brajan halusi etsiä omat reittinsä minkä vuoksi se jäi välillä jumiin. Tosin niin jäi moni muukin, vähän väliä kaivettiin autoja hiekasta. No eiköhän sitten löydetty itsemme yhden dyynin päältä, edessä lähes pystysuora laskeutuminen alas. Brajanin veli hyppäsi autosta ulos katsomaan onko siitä mahdollista mennä autolla vai pitääkö kääntyä takaisin. Ensin se näytti ookoota, joojoo eteenpäin vaan, sitten kun oltiin jo puoliksi kulman yli muuttui ääni kellossa. No silloin oli jo liian myöhäistä, koska ei siitä enää pääse takaisin päin. Mä halusin hypätä autosta ulos sillä samaisella hetkellä, mutta Brajan vaan jatkoi eteenpäin. Paniikki ja kauhistus ja kaikki maailman pelon tunteet. Ei hyvää päivää! No päästiin alas ja kaikki oli iloisia kunnes katsottiin taakse ja huomattiin että yksi auto olikin seurannut meitä. Nyt se oli siinä kulmalla. Ensikertalainen kuski dyyneillä. Brajan hyppäsi autosta ulos ja yritti käsin viittoa mitä täytyy tehdä. Paikalleen ei saanut jäädä ettei rupea valumaan sivuttain jolloin auto saattaa pyörähtää ympäri. (!!!!!!) Kuin ihmeen kaupalla ne pääsivät alas ilman että auto vaurioitui millään tavalla. Kaikki vaan hurrasi ja onnitteli hyvästä suorituksesta. Kuski tosin oli melko hiljainen. :D

Ehjänä ja elossa! Olin niiiin tyytyväinen kun päästiin tasaiselle tielle ja lisättiin ilmaa renkaisiin. Tämä oli kuulemma aloittelijoille sopiva reissu, ensi kerralla mennään pro tyyliin. Pitää ehkä hankkia jotain rauhottavia tms.

xx Karoliina