maanantai 9. helmikuuta 2015

Off road


Vihdoinkin saatiin netti toimimaan myös yläkerrassa, joten ajattelin sen kunniaksi vihdoin päivittää tänne viime aikaisia tapahtumia.

Viikko sitten lauantaina pakattiin autot täyteen porukkaa ja ruokaa ja suunnattiin hiekkadyyneille. Päivän suunnitelma oli off road. Herätys kuudelta, aamupala jäi syömättä, neljä autoa täyteen ja mars matkaan. Pysähdyttiin matkan aikana monta kertaa: vessaan, ostamaan tuoretta mehua, ostamaan tuoretta leipää, ostamaan aurinkorasvaa ja limua...

Aurinko nousi ja päästiin vihdoin perille. Brajanin isä jakoi ohjeita ja sääntöjä kaikille, koska mukana oli myös ensikertalaisia niin kuskeina kuin kyydissäkin. Mua hirvitti jo tässä vaiheessa, vaikkei vielä oltu päästy edes liikkeelle. Renkaista piti tyhjentää ilmat aika minimiin ja sitten mentiin.

Mä olin koko ajan niin järkyttävän peloissani ettei mitään järkeä. Viime reissulla käytiin dyyneillä, mutta menopeli oli eri ja mä en oikeastaan tiennyt mitä tapahtui. Nyt mä olin ihan varma, että se auto kaatuu, pyörii ympäri tai muuten vaan kuollaan. En todellakaan saanut otettua mitään muuta kuvaa kun ton yläpuolella olevan rääpäleen. Kaikki muut tässä julkaistut kuvat on Brajanin tai sen perheen / sukulaisten ottamia. Ehkä mä uskallan sitten seuraavalla kerralla. :D

Mä vaihdoin takapenkille, koska en halunnut nähdä liian hyvin mihin ollaan menossa. Brajan perheineen on harrastanut tota monen monta vuotta, joten tottakai se tietää mitä pitää tehdä missä ja milloinkin. Niin mä yritin ajatella ja järkeistää asiaa itselleni etten olisi niin peloissani. Ei auttanut!


Vihdoin ja viimein ajettiin jonkun dyynin päälle minne pystytettiin ruokailukatos. Grilli, retkipöydät ja kaikki oli mukana. Paitsi patonki oli unohtunut. Poikien piti lähteä ostamaan leipää eli suunnata takaisin tielle. Minä ihan mielelläni jäin tonne laittelemaan kaikkea kuntoon, en todellakaan halunnut yhtään ylimääräistä hetkeä autossa. Grillattiin kunnon argentiinalaista lihaa, erilaisia makkaroita, täytettyjä herkkusieniä... Namm! Vihdoin sain itseni rauhottumaan ja yritin taas järkevästi ajatella ettei tossa oikeasti ole mitään pelättävää. Varsinkin kun näin poikien palaavan kauppareissultaan ihan ehjinä ja elossa.

Ruuan jälkeen pakattiin kamppeet autoihin ja jatkettiin matkaa. Kaikki järkevät ajatukset katosi sekunnin sadasosassa mun päästä ja taas mä olin paniikissa. Kaikkien autojen oli tarkoitus mennä samaa reittiä eli seurata Brajanin isää. Me oltiin viimeisenä jonossa, katsomassa että kaikki sujuu hyvin. Tottakai Brajan halusi etsiä omat reittinsä minkä vuoksi se jäi välillä jumiin. Tosin niin jäi moni muukin, vähän väliä kaivettiin autoja hiekasta. No eiköhän sitten löydetty itsemme yhden dyynin päältä, edessä lähes pystysuora laskeutuminen alas. Brajanin veli hyppäsi autosta ulos katsomaan onko siitä mahdollista mennä autolla vai pitääkö kääntyä takaisin. Ensin se näytti ookoota, joojoo eteenpäin vaan, sitten kun oltiin jo puoliksi kulman yli muuttui ääni kellossa. No silloin oli jo liian myöhäistä, koska ei siitä enää pääse takaisin päin. Mä halusin hypätä autosta ulos sillä samaisella hetkellä, mutta Brajan vaan jatkoi eteenpäin. Paniikki ja kauhistus ja kaikki maailman pelon tunteet. Ei hyvää päivää! No päästiin alas ja kaikki oli iloisia kunnes katsottiin taakse ja huomattiin että yksi auto olikin seurannut meitä. Nyt se oli siinä kulmalla. Ensikertalainen kuski dyyneillä. Brajan hyppäsi autosta ulos ja yritti käsin viittoa mitä täytyy tehdä. Paikalleen ei saanut jäädä ettei rupea valumaan sivuttain jolloin auto saattaa pyörähtää ympäri. (!!!!!!) Kuin ihmeen kaupalla ne pääsivät alas ilman että auto vaurioitui millään tavalla. Kaikki vaan hurrasi ja onnitteli hyvästä suorituksesta. Kuski tosin oli melko hiljainen. :D

Ehjänä ja elossa! Olin niiiin tyytyväinen kun päästiin tasaiselle tielle ja lisättiin ilmaa renkaisiin. Tämä oli kuulemma aloittelijoille sopiva reissu, ensi kerralla mennään pro tyyliin. Pitää ehkä hankkia jotain rauhottavia tms.

xx Karoliina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti