Vuorokausi Arequipassa

Reissuun! Alotettiin meidän reissu kevyesti 16 tunnin bussimatkalla Limasta Arequipaan, mikä taisi kylläkin venyä lähemmän 18 tuntiin. Brajanin ensimmäinen kerta, se on kuulemma aina ennen lentänyt ton välin, hienohelma. No me oltiin budjettimatkalaisia ja hypättiin illansuussa bussiin. Ei kuitenkaan mihin tahansa bussiin vaan tollaseen luksus versioon, missä penkit kääntyy kunnolla alas ja on muutenkin mukavia. Saatiin myös viltit ja tyynyt sekä ruokaa. Mua taas tyypilliseen tapaan pelotti, kun heräsin keskellä yötä ja tajusin, että bussi kulkee ylinopeutta epämääräisillä teillä. Miksi sinne sisään pitää laittaa valonäyttö, mikä kertoo nopeuden? Varsinkin, kun se kertoo, että nyt mennään liian lujaa! Asiaa ei ainakaan auttanut muistot viimekertaisesta reissusta samaiseen mestaan, silloin kun oli kiemurtelevia kallionreunateitä ja sateen jälkeinen tulva tai mikä lie ja sen takia hajonneita busseja. Jos rupesi kiinnostamaan, niin viime kertaisesta reissusta voi lukea täältä.

Kun vihdoin aamupäivällä päästiin perille, käytiin vähän kyselemässä, miten päästään jatkamaan matkaa kohti Punoa. Todettiin kuitenkin, että parempi levähtää yksi päivä Arequipassa, joten lähdettiin etsimään hotellia. Taksilla keskustaan ja sieltä löydettiinkin parin korttelin päästä kotoisa El Caminante Class -niminen hotelli / hostelli. Paikan huoneet on korkeita ja jokaisessa on oma kylpyhuone. Aamiainen kuuluu hintaan ja se tarjoillaan talon sisäpihan puoleisella isolla aurinkoisella parvekkeella. Otettiin kuvia aamiaisella, mutta ne kuvat valitettavasti meni mun puhelimen mukana. Myös ensimmäisen päivän Arequipa kuvat hävisivät, koska kannettiin vaan yhtä puhelinta kerrallaan mukana ja silloin se oli mun puhelin. Jäljellä on tasan kolme kuvaa meidän lounashetkestä, joista kaksi löytyy mun Instagramista  ja yhden olin lähettänyt kavereille. Kaksi niistä tossa yläpuolella. Toi kyseinen ravintola sijaitsee tosi kivalla paikalla, olisko ollut viidennen kerroksen parveke, lähes tulkoon katolla. Näkymät oli mahtavat, mutta kylmä viima latisti hiukan tunnelmaa.

Iltapäivällä taivaalle kerääntyi tummia pilviä ja alkoi satamaan. Me paettiin hotellihuoneeseen viinipullon kera. Sateen ropina oli oikeastaan aika rauhoittavaa, Limassa kun ei sada lähes tulkoon ikinä. Illalla sateen rauhoituttua käytiin vielä argentiinalaisessa ravintolassa, mitä oltiin kateltu (kuolattu) jo aikaisemmin päivällä.

Toisena päivänä otettiin kamat mukaan hotellilta ja kierreltiin vähän aikaa keskusaukiolla. Siellä myydään jyviä, joita lapset ja turistit voivat heitellä pulujen syötäväksi. Varmaan sanomattakin selvää, että puluja oli enemmän kuin tarpeeksi.

Selfiekeppi ja fisheye -linssi, niillä mentiin koko reissu!

Lounaaksi alpakan lihaa ja sitten kohti bussiterminaalia. Aika suunnata Punoon ja Titicaca järvelle. 10 tuntia bussissa istumista edessä, oujee.

Kattokaa tota taivasta. Lupaan, että seuraavan postauksen kuvat on monipuolisempia ja maisemat kertakaikkisen ihania!!

xx Karoliina